Saako asiakas kuvata työntekijää?
| Lukuaika:5 minuuttia
21.3.2023
Kuvaaminen julkisissa tiloissa tuottaa monille päänvaivaa. Erityisesti asiakaspalvelussa työskentelevät henkilöt saattavat kokea kiusalliseksi, jos he altistuvat työssään asiakkaiden kuvaamiselle. Miten kuvaamiseen tulee suhtautua ja voiko sitä rajoittaa? Someturvan asiantuntijat avaavat ilmiötä ja siihen liittyviä näkökulmia esimerkkitapauksen valossa.
Olen töissä kauppakeskuksen infopisteellä. Kauppakeskuksen asiakkaat kuvaavat todella paljon itseään, toisiaan ja kauppakeskuksen tiloja. En pidä tästä, sillä infopiste on keskeisellä paikalla kauppakeskuksessa enkä haluaisi joutua näkymään kuvissa tai videoissa vahingossa. Kerran huomasin sattumalta työpäivän jälkeen, että joku asiakas oli postannut IG-storyn, jonka taustalla isoon ääneen neuvon toiselle asiakkaalle nopeinta reittiä ruokakauppaan.Kauppakeskuksen työntekijä
Onko kuvaaminen sallittua?
Suomessa kuvaaminen yleisellä paikalla on lähtökohtaisesti sallittua, ja sen katsotaan kuuluvan osaksi yksilön sananvapautta. Yleisiä paikkoja on määritelty järjestyslaissa, ja niitä ovat muun muassa yleisön käytettävissä olevat torit, puistot, jalkakäytävät, urheilukentät, joukkoliikenteen kulkuneuvot, virastot ja kauppakeskukset.
Myös esimerkiksi koulujen luokkahuoneet, käytävät ja muut yhteiset tilat katsotaan lähtökohtaisesti yleisiksi paikoiksi, joissa kuvaaminen on sananvapauden nojalla sallittua.
On hyvien tapojen mukaista, että kuvattavalta pyydetään lupa ennen kuvaamista myös yleisellä paikalla. Vaikka kuvaisi vain itseään tai kaveriaan, on kohteliasta pitää huolta siitä, ettei muita näy tai kuulu omissa kuvissa ja videoissa.
Milloin kuvaaminen ei ole sallittua?
Yleisessäkään paikassa toisia ei saa häiriköidä tai ahdistella kuvaamisella. Häiritsevään kuvaamiseen tulee puuttua, kuten mihin tahansa muuhunkin häiriköivään käytökseen. Työnantajalla on työturvallisuuslain mukainen velvollisuus huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja puuttua häirintään.
Jos esimerkin tilanteessa asiakas olisi kuvannut tahallaan kauppakeskuksen työntekijää ärsyttääkseen tai häiritäkseen häntä, voisi kyse olla häirinnästä, johon työnantajan tulee työturvallisuuslain nojalla puuttua.
Joissakin tilanteissa kuvaaminen voi olla jopa rikos. Esimerkin tilanteessa näin voisi olla, jos kuvaaminen olisi kauppakeskuksen infopisteen sijaan yksityiselämän suojaamassa paikassa tai sama asiakas toistuvasti häiritsisi kuvaamisellaan toistuvasti työntekijää.
Ilman lupaa tapahtuva kuvaaminen voi olla rikos nimeltä salakatselu esimerkiksi silloin, jos kuvaaminen on tapahtunut ilman lupaa wc:ssä, pukuhuoneessa tai kotirauhan suojaamassa paikassa, kuten asunnossa tai hotellihuoneessa. Jos asiakas olisi kuvannut työntekijää luvatta kauppakeskuksen wc:ssä tai kuntosalin pukeutumistilassa, voisi salakatselu tulla kyseeseen.
Jos taas esimerkin asiakas kuvaisi kauppakeskuksen työntekijää toistuvasti ja kielloista huolimatta niin, että teko tyypillisesti aiheuttaisi kauppakeskustyöntekijälle pelkoa tai ahdistusta, kyseeseen voisi tulla rikos nimeltä vainoaminen.
Lakien lisäksi kuvaamista työpaikoilla voidaan rajoittaa tai sen sääntöjä selkeyttää järjestyssäännöissä. Tämän tulee tietenkin tapahtua sananvapauden ja lakien asettamissa rajoissa. Osa yrityksistä saattaakin käyttää kännykkäkieltoa tai kuvaamisen rajoittamista osana omaa brändiään. Esimerkiksi Yle on uutisoinut helsinkiläisistä cocktail-baareista, joissa kuvaaminen on kielletty ja kännykättömyys kuuluu konseptiin.
Saako kuvia tai videota jakaa muille?
Usein merkittävämpää kuin itse kuvaaminen on se, mihin kuvaa tai videota käyttää.
Vaikka kuvaaminen yleisissä paikoissa on hyvin pitkälti sallittua, kuvan jakaminen muille ei välttämättä sitä ole. Kuvien tai videoiden jakamiseen olisi aina hyvä kysyä lupa niissä esiintyviltä henkilöiltä. Lisäksi on hyvä pyrkiä välttämään sitä, että taustalla olevat henkilöt ovat tunnistettavissa.
Esimerkin tapauksessa Instagram-tarinaan jaetussa videossa näkyi ja kuului, miten infopisteen työntekijä neuvoi toista asiakasta ruokakauppaan. Tällaiseen suhteellisen harmittomankin tilanteen jakamiseen liittyy asioita ja riskejä, jotka on hyvä huomioida.
Jos työntekijän ja toisen asiakkaan keskustelutilannetta olisi levitetty Instagramissa kiusaamismielessä, esimerkiksi niin, että jompaa kumpaa tai molempia henkilöä olisi nimitelty tai videota olisi muokattu loukkaavasti, videon levittämisessä voisi olla kyse rikoksesta nimeltä kunnianloukkaus.
Jos taas työntekijän ja asiakkaan keskustelussa olisi käynyt ilmi jotain yksityiselämän piiriin kuuluvaa tietoa, voisi videon jakaminen Instagramissa olla rikos nimeltä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. Yksityiselämän piiriin kuuluva tieto voisi olla esimerkiksi asiakkaan tai työntekijän nimi, kotipaikkakunta tai terveyteen liittyvä tieto.
Kerran someen laitettu kuva tai video voi helposti ja arvaamattomasti levitä eteenpäin. Tällaista leviämistä ei välttämättä voi etukäteen ennustaa eikä enää julkaisemisen jälkeen hallita. Alunperin harmiton hyvän mielen video esimerkiksi on mahdollista kopioida ja muokata siitä osapuolia loukkaava ja halventava versio.
Kirjoittajina Someturvan juristi ja sosiaalipsykologi